Read Jumalan sana by Kari Hotakainen Online

jumalan-sana

Yhden päivän romaani kapitalismista, yritys selittää näkyväistä ja näkymätöntä, yleistä ja hyvin yksityistä. Jumalan sana on matkakirja talousjärjestelmän ytimeen, yhtä aikaa röyhkeä ja runollinen, jylhä ja koominen....

Title : Jumalan sana
Author :
Rating :
ISBN : 9789522340733
Format Type : Hardcover
Number of Pages : 323 Pages
Status : Available For Download
Last checked : 21 Minutes ago!

Jumalan sana Reviews

  • Paavo Kerosuo
    2018-11-10 15:42

    Käsittämättömän hienoa suomen kieltä suoltaa Hotakainen jälleen kerran. Koko kirja on kuin proosaruno. Yksi tähti putoaa, koska tuntuu hassulta, että jokainen henkilö puhuu samantyyppisesti - hotakaista.

  • Iida Mäkinen
    2018-10-29 08:34

    Jumalan Sana alkaa seuraavista lähtökohdista: Islannissa on purkautunut tulivuori eikä näin ollen Konsernin toimitusjohtaja, pankkiiri Jukka Hopeaniemi pääse muutoin Helsinkiin Huomenta Aamun kuvauksiin kuin soittamalla edesmenneen isänsä autonkuljettaja Armakselle, joka suurta summaa vastaan suostuu tähän tehtävään. Hopeaniemi ei ole aiemmin juuri viihtynyt julkisuudessa mutta ohjelman juontajan suostuttelujen jälkeen hän päättää viimein näyttää kansalle, että hän pystyy näyttämään todelliset kyntensä myös televisiossa, tuossa akvaariossa, joka vääjäämättä tukahduttaa ihmisen ja edustaa kaikkea sitä, mitä vastaan Hopeaniemi itse niin kapinoi. No, Armas siis suostuu tähän tehtävään ja pitkällä automatkalla hän miettii pelivelkaista tytärtään Saaraa ja puhuu Jukan kanssa politiikkaa ja talousasioita. Armaksella on autossaan Ukon, Jukan isän, nauhoituksia, joita he sitten kasetilta kuuntelevat. Koko Suomi odottaa sillä aikaa malttamattomana miten Hopeaniemi aamuisen lähetyksen hoitaa.Kirjan pääteema on yhteiskunta, yhteiskuntaa syövä talous ja kulutusilmapiiri. Laajoja teemoja. Ukko kertoo kasetilta kuinka talousasioita tulee hoitaa samalla kun Saara on peliveloissaan ja kokeilee vielä kerran onneaan raha-automaattipelissä. Hotakainen ei ole valinnut Jumalan Sanaan helppoa kertakulutusluettavaa, ei hän sitä edusta muutenkaan, mutta itse koin tämän teoksen pienoiseksi pettymykseksi. Suomen talous tai kapitalismi ei aihepiirinä edusta vahvasti sitä mistä olen kiinnostunut, vaikka plussaa täytyy antaa kyllä siitä, että kirjassa asiaa käsiteltiin pääpiirteittän arkisesti. Ehkä Hopeaniemen talouskiemurat avautuisivat toisella lukukerralla paremmin?Kari Hotakainen lukeutuu yksiin suosikkikirjailijoistani ja toisaalta pidän siitä, ettei hän aliarvioi lukijoitansa. Jumalan Sana on kyllä oivallinen katsaus siihen miten nykymaailmaa tuudittaa itseään jatkuvaan velkaan mutta maallikolle tällaiset aiheet ovat hivenen liian ulottumattomissa.Jumalan Sanassa pidin kursivoiduista lainauksista, niissä mielestäni kiteytyivät kaikista parhaiten nykyisen aikamme pääproriteerit. Hotakainen ei säästele mutta hän tekee sen niin nerokkaasti, ettei sitä välttämättä heti ymmärrä, että hei, tämä piikkihän on osoitettu minulle, meille kaikille.Jumalan sana on valtaa ja valta on rahaa. Raha pyörittää markkinoita ja markkinoista saadaan jälleen lisää rahaa ja valtaa. En sano, että tämä teos olisi ollut täysin huono, aihepiiri nyt vain sattui olemaan sellainen, joka ei sytyttänyt minussa oikeastaan mitään. Olisin toivonut vähän jotain enemmän. Automatkakin tuntui jotenkin kovin pitkäpiimäiseltä. Huomenta Aamun kuvauksissa oli myös hyviä piikkejä mutta mutta... jokin oleellinen ja tarinan kannalta eheyttävä osa jäi tällä haavaa uupumaan. Teos jäi liian keskeneräiseksi, vaikkakin sen tarkoitus varmasti olikin tuoda esille ainoastaan pieni tuokiokuva siitä kuinka valta sokaisee ja raha puhuu.Hotakainen, Hotakainen... Ei tämä nyt niin napannut mutta hänen lyyristä lahjakkuuttaan ja asioiden tarkastelemista piikikkään humoristisesti ei voi silti väheksyä. Hivenen kyllä petyin, kun niin kovasti odotin tätä uutukaista.

  • Janne
    2018-10-19 12:38

    Kirjan punainen lanka on kaikessa yksinkertaisuudessaan hyvin onnistunut ja toimiva. Liekö ohentunut liiankin yksinkertaiseksi, koska tuntuu, että osa sivuhenkilöistä on liimattu tarinaan puolipakolla. Kertomus toimisi aivan samalla tavalla myös ilman Tapsaa tai Herttajätkää. Armaksen tyttären karikatyyrissä on hieman enemmän lihaa luiden ympärillä, mutta kirjan ytimeen - Hopeaniemen yhteiskunnalliseen analyysiin - tämäkään ei juuri tuo mitään lisää. Ihan ok kirja kuitenkin eikä Hotakaisen sanankäyttö totutusti petä.

  • iixo
    2018-10-24 14:37

    Minua ärsytti, että tässä kirjassa kaikki puhuivat samalla äänellä. Toisin sanoen Hotakaisen äänellä. Minusta se söi henkilöhahmojen uskottavuutta todella paljon ja vähensi samalla niiden kohtien arvoa, joissa hahmo olisi ehkä muuten henkilöitynyt oivaltavasti tämän äänen kautta.Kirjan tyyli oli varsin rutiininomaista assosiaatiovirtaa.Muuten ihan kiva.

  • Juuso
    2018-10-24 14:18

    Jumalan sanassa Hotakainen vapauttaa ilmaan painavan sanan, jonka kauniisti kirjailtu muoto tekee siitä kevyemmän. Teos on alusta loppuun taidokkaasti kirjoitettu, vaikkakin siitä löytyy muutamia perusvirheitä. Oikeasti kirjoitetussa kielessä sanavalinta on sananvalinta ja suomenkieli on suomen kieli. Kauniisti kirjoitettu yhden päivän tarina soljuu mukavasti eteenpäin sitä mukaan, kun bisnesmies Hopeaniemi kulkeutuu Lapin erämaasta kohti Helsinkiä auton takapenkillä, seuranaan etupenkillä autoa ohjaava autonkuljettaja Armas. Armaksen on syytä nostaa kytkintä ja painaa kaasua, sillä Hopeaniemen täytyy ehtiä seuraavan aamun aamutv:seen vieraaksi. Median ansiosta kaikki odottavat hänen paljastavan jotakin merkittävää aamun lähetyksessä. Nyt saatetaan pelata isoilla panoksilla, jotka vaikuttavat maanmatosten elämään. Joten Armaksen täytyy pitää kyyti mahdollisimman tasaisena ja antaa herralle kaikki rauha keskittyä suureen koitokseen.Kun romaanissa ollaan isojen asioiden äärellä, siihen luo selkeyttä se, että siinä ollaan etenemässä tasaista kyytiä kohti päätepistettä. Reitti ja aikataulu ovat myös selkeät: turhanpäiten ei lähdetä poukkoilemaan mihinkään, sillä siihen ei tällä kertaa ole aikaa eikä tarvetta. Selkeät suuntaviivat helpottavat usein elämää ja luovat hallinnan tuntua kaaoksen keskelle. Matkalla Lapista Helsinkiin ehtii ajatella ja jutella yhtä sun toista. Vähäiset henkilöhahmot lisäävät myös teoksen selkeyttä. Tässä on juuri sopivasti sulateltavaa. Jännitys tiivistyy myös sopivasti sitä mukaan, kun Helsinki lähestyy. Jännitys on läsnä etu- ja takapenkin välillä. Se on sellaista sanatonta, hiljaista jännitettä, jollaista voi aistia esimerkiksi joistakin villiin länteen sijoittuvien elokuvien kohtauksista. Se on sellaista jännitettä, jota on ihmisten välillä, joiden tuloerot ovat suuret.Tämän kirjan lukemisen myötä jatkan junamatkaani Kajaanista kohti etelää, Bob Dylanin säestämänä.

  • Mika Auramo
    2018-10-23 08:47

    Kari Hotakaisen romaani Jumalan sana oli pettymys. Toki teksti oli monin paikoin taidokasta, humoristista, ironista, mutta se ei tälläkään kertaa jaksanut yllättää, vaan kaikki romaanin henkilöt olivat karihotakaisia.Yhdenpäivänromaanin tapahtumat alkavat, kun pikkupankin toimitusjohtaja tuskailee lapissa kelomökissään reilun vuorokauden päässä odottavaa aamu-tv:n lähetystä. Jukka Hopeaniemi jää mottiin pohjoiseen, ja häntä pelastamaan tulee isän eli ukon entinen autonkuljettaja.Keskeinen motiivi on siis matka, vähän niin kuin Everstin autonkuljettajassa, Pimeyden sydämessä tai Loirin tähdittämässä leffassa Tie pohjoiseen. Hotakainen ratkaisee matkan allegorisuuden siten, että Urmas Hopeaniemi sanelee kännissä perisuomalaisia latteuksia, ja niistä matkan aikana Armas-shafööri ja takapenkillä torkkuva yrittävät saada jotain selvää. Matkan edetessä ja kasettien monologia kuunnellessa myös lukijalle välittyy hotakaismainen mielikuva monista kapitalismiin liittyvistä mielikuvista, joista jalostetaan hauskoja latteuksia kuten Steve Jobsista, markkinatalouden lainalaisuuksista, kylmästä yritysjohtajasta ja monista muista. Niitä on myös ripoteltu eri lukujen väliin, ja puhujana on Hopeaniemi: ” Me todella varakkaat olemme joko jättäneen laivan tai vilkutamme satamasta. Haluan olla se, joka on laivassa, siksi olen antanut kasvot markkinataloudelle, sanoinko kasvot, korjaan: olen antanut järjestelmälle myös keskivartalon, takapuolen ja hermot. Sydäntä säilytän piilossa kellarissa vanhassa kurkkupurkissa.” Aivan liian usein on käytössä myös Fingerporista ylen tuttu kontekstomia, eli abstraktin käsitteen konkretisoiminen. Ihmisen osassa oli esimerkiksi joku tokaise leskelle ”otan osaa”, kun halusi osoittaa myötätuntoa. Siihen heppu vastasi: ”Ja sitä kun minulta ette ota.” Tässä vielä näyte matkatunnelmista: ”Hopeaniemi nytkähtää taaksepäin, peräaukko laajenee, sisään virtaa kylmää ilmaa, joka väreilee ja tärisyttää koko kehoa. Ilma työntyy kurkkutorveen ja yrittää sitä kautta ulos, mutta aataminomena on tiellä, ilma jää torveen pihisemään, torven pohjalle syntyy pieni nuotio. Siellä syntyy närästys. - - Hopeaniemi kakoo, irrottaa turvavyön ja yskii hankalan kysymyksen aiheuttamat limat paperinenäliinaan. Liina taskuun, ilme naamaan, katse kirkkaaksi.”Sivuja on yli kolmesataa, ja pituudesta voi syyttää muutamia turhia henkilöhahmoja, joita ovat mm. Armaksen pelivelkainen Saara-tytär, joka veikkaa Lilla Bankenin fuusion puolesta sekä matkan varrella kyytiin otettu juoppo liftari nimeltä Tapsa, jolla on Hamina Tattoo -tatuointi. Samoin myyttiseksi kohtaamiseksi huipentuvan toimittaja-Leenan kirjeenvaihtoja ja suihkussa käyntejä on venytetty tarpeettomasti.Neljäs eli viimeinen osa on nimetty enteellisesti Hiljaisuudeksi. Studiovierailusta tulee pörssipomon joutsenlaulu, jossa hänkin paljastuu kaikkien muiden tavoin karihotakaiseksi. Jos tämä olisi näytelmä, se olisi monologi, sillä kaikki esiintyjät puhuvat samalla tavalla, lopulta siis päähenkilökin. Dialogi on lyhyttä ja lakonista, nokkelaa ja hyvin samantapaista kuin tv-sarjassa Tummien vesien tulkit. Siinäkin jaksot ja hahmot vaihtuivat, mutta dialogi pysyi suurin piirtein samana.Lopussa oli varmaankin jonkinlainen katharsis, ja Hopeaniemi halusi uskotella itselleen ja muulle maalle, että hän on muutakin kuin talouslehdistä tuttu yritysvaikuttaja. Sitä lempeää puolta lähdettiin hakemaan suggestiivisen naistoimittajan avustuksella. Fucking Åmål -leffasta. Analogia on heikko, mutta kirjassa motiivina vahva.Kaiken kaikkiaan voisin sanoa, että verbaaliakrobatia jää jonnekin Kilven ja Kyrön väliin, sillä lennokkaat metaforat ja jännittävät assosiaatiot toimivat monin paikoin hyvin, toisinaan vain vaivoin. Kiireisille lukijoille voisi suositella vain viimeistä lukua, sillä siinä teos huipentuu, ja Hopeaniemi kohtaa studiossa muutamia muita tyyppejä rokkarista alkaen, ja he ovat kuin nykykulttuurin ruumiillistumia ja joita Hopeaniemi ei onnistu mitenkään kohtaamaan.

  • Jani
    2018-11-04 13:18

    Hotakainen is probaly the only Finnish author whose works I follow and read as soon as they come out. In that he joins the glorious group of such international authors as Terry Pratchett. Hotakainen might be a bit different from these mentioned novelists, but by my consideration he shares similar values (which I can appreciate) as these Mr Pratchett and combines it with a similar style of making humoresque but underneath thoughtprovoking observations about the world.That being said, Jumalan sana continues along the routes (this time perhaps more literarily than usual) as Hotakainen has followed in his most recent texts. The prose is easy in good sense and filled with popular culture notions that can bring interesting depth to the readig process if you happen to be aware of some of the connotation that are possible to connect to them and, as always, the larger storyline tell a lot about the world we live in. Another great novel, though by my estimate not quite as good as Ihmisen osa (there for not a fiver), but a joy in any case.

  • Antti Virolainen
    2018-10-24 09:24

    Road-book on aina mielenkiintoinen tapaus. Hotakainen onnistuu omassaan mainiosti.Se, joka odotti veijaritarinaa tai tapahtumien vyöryä, pettyy. Se, joka toivoi kirkasta dialogia ja kirjailijan silmälasien takaa heijastuvan näyn nyky-Suomesta, saa mitä haluaa.Ytimessä ovat investointipankkiiri Hopeaniemi ja hänen autokuskikseen yhden yön keikalle lupautunut Armas. Määränpää on Pasila, ja siellä odottava, myyttiseksi paisuva television suora lähetys.Miksi visusti julkisuutta karttava talousguru lupautuu aamu-tv:n sohvalle? Miksi juuri hän on ahneen tv-kanavan herkkupala? Jokainen voi itse tulkita motiivit ja sen mitä lähetyksestä jää viivan alle.Lapin ja Pasilan välillä tarinaan liimautuu muitakin ihmisparkoja, joiden kohtaloita yhdistää raha tai oikeammin markkinavoimat. Tämä monipäinen hirviö innostaa Hotakaisen metaforat jopa filosofiselle laukalle.

  • Helli
    2018-11-02 12:42

    Kirja sopii erinomaisesti niille jotka eivät kaipaa tarinaltaan juonellista etenemistä vaan arvostavat henkilöhahmojen sisäistä monologia ja pitävät hahmojen mietteiden lukemista itseisarvona. Kirjassa seurataan Hopeaniemeä, yritysmogulia joka syystä tai toisesta on päätynyt Lappiin selvittelemään tunteitaan tulevasta yritysfuusiosta ja itsestään. Tulossa on kuitenkin tärkeä televisiohaastattelu ja Helsinkiin on päästävä. Onneksi uskollinen, jo eläköitynyt autonkuljettaja Armas suostuu - kohtuullista korvausta vastaan - hakemaan pomonsa kotiin. Matkan aikana aukeavat niin Hopeanimen mietteet maailman menosta kuin Armaksen ja hänen tyttärensä maallisemmat murheet. Myös Hopeanimen isä ja matkan varrelta löytynyt pummi pääsevät ääneen ennen kuin Jaguar kaartaa makansa päähän - tv-talon parkkipaikalle.

  • Make
    2018-10-22 15:22

    Eipä Hotakainen päästää itseään eikä lukijaa taaskaan vähällä. Pituuden puolesta niukahko romaani on niin täynnä sekä ideoita, globaalitalouden pohdintaa että kielellä tyylittelyä, että pitempi veto olisi saattanut pudottaa raavaammankin lukijan.Vaikka löysin tästä paljon nautittavaa, kokonaisuus jäi jotenkin teoreettiseksi - ja ettei vain olisi ollut jopa tarkoitus? Tämä on näitä vaikeita tapauksia, joissa kirjailijan kanssa haluaisi keskustella siitä, onko romaanimuoto se luontevin ratkaisu, vai pitäisikö lähteä reilusti tekemään esseistiikkaa.

  • Annamari
    2018-10-19 09:22

    "Syntyy vaikutelma, että markkinat ovat kuin murrosikäinen. -- Ei markkinoille voi mennä sanomaan, että älkää nyt jumalauta innostuko tommosesta kännykästä, joka kyllä mielellään navigoi mummolaan ja järjestää perheen valokuvat, mutta jolla on hieman vaikea soittaa puhelua. Ei murrosikäiselle mennä järkeä puhumaan, sille annetaan käteistä ja sata metriä etumatkaa." Itse lämpenin kovasti Hotakaisen kieleen ja tapaan leikitellä sillä.

  • Jari Peteri
    2018-11-06 11:17

    Amazing, niin kuin tuo Goodreads tuon viisi tähteä tulkitsee. Hotakainen on varsinkin virkkeen tasolla aivan ylittämätön; kirjasta on jo irronnut useita sitaatteja Naamakirjaan. Ja nyt Hotakaisesta paljastui vielä se, että hän, hyvin poikkeuksellisesti, ymmärtää mistä musiikissa on kysymys. Mutta, Jumalan sana on luettava pikaisesti uudelleen, ja nyt kynän kanssa!

  • Zvjezdana Balić
    2018-10-24 11:46

    http://www.booksa.hr/kolumne/na-rubu-...

  • Michael Krarup
    2018-10-25 14:25

    http://bogbrokken.blogspot.dk/2013/10...

  • Laura
    2018-11-16 10:33

    Jotenkin Hotakaiset eivät ole mun juttu, vaikka periaatteessa ymmärrän, että on ihan laadukas kirja...

  • Katri
    2018-11-12 11:47

    Hauska ja tuttuun Hotakais-tapaan kielellisesti taitava. Jotenkin jäi kuitenkin hieman tyhjä olo: mitä kirja lopulta sanoi?

  • Randomwalker
    2018-11-06 16:40

    Erinomainen. Vaikeapa on sanoa paremmin kuin takakannen kaanteessa olevanmainostekstin loppu: komea, jylhä, humoristinen ja tosi.

  • Markku Kesti
    2018-11-04 15:27

    Paikoin hyviä huomioita, mutta toisin paikoin löysää lässytystä. Keskittyminen olennaiseen lipsui. Ei vinkkauspakkiin, ei paikkaa omaan hyllyyn.

  • Iva
    2018-11-15 08:21

    <3